Kuinka selviät zombiehyökkäyksestä

Täällä Ruotsissa on kesäisin sellainen kiva radio-ohjelma päivittäin: Sommar i P1. Joka päivä joku, enemmän tai vähemmän tunnettu henkilö puhuu elämästään ja kokemuksistaan + soittaa itse valitsemiaan musiikkikappaleita. Niitä puheita löytyy netistä jälkeenpäin kuultavina. Tänään olen kuunnellut kaksi eri ohjelmaa. Ensiksi kuuntelin Edvard Moserin ohjelman. Hän on norjalainen neurotieteilijä, joka sai Nobelin fysiologian/lääketieteen palkinnon 2014,  yhdessä vaimonsa, May-Britt Moserin kanssa, tutkimuksestaan. He löysivät aivojen niin sanotut hilasolut, jotka auttavat aivoja hahmottamaan sijaintia. Kiinnostavaa, varsinkin minulle, jolta taitavat moiset solut puuttua kokonaan.. eksyn suunnilleen kulman taakse kuljettuani. No, hän ei kovinkaan paljon kertonut tutkimuksistaan, vaan muuten vaan elämästään. Jännittävä ihminen, kaikesta kiinnostunut, sympaattinen ja empaattinen.

Toinen ohjelma oli Herman Geijerin mietteitä siitä, kuinka parhaiten selviää zombiehyökkäyksestä.
Todella varteenotettavaa tietoa! Ihan oikeasti! Siis sellaista elossaselviytymistietoa, jota voi vaikka käyttää muissakin kiperissä tilanteissa, jos nyt ei varsinaista zombiehyökkäystä tulisikaan...
Pari vuotta sitten hän järjesti kurssin aiheesta. Mielessään hän oli tuumaillut, että kurssille olisi tulossa pari hevirokkaria ja jokunen nörtti, joten yllätys oli melkoinen, kun parisataa suhtkoht tavallista ihmistä ilmoittautui. Minkälaista tietoa hän sitten välitti kurssillaan? Ohjelmassa saimme valittuja paloja kurssin sisällöstä. Saat tässä nyt pienen tiivistelmän: Älä jää minglailemaan kun katastrofi tapahtuu. Se on nimittäin meidän tavallisin reaktiomme, siis että teemme niin kuin meillä on tapana tehdä, ja sitten jäämme jutustelemaan toisten kanssa. Hän kertoi, että esim USAssa 11 syyskuuta tapahtuneessa kaksoistorni-iskussa, siellä olleet ihmiset järjestelivät työpöytänsä kuntoon ennen kuin lähtivät pelastautumaan rakennuksesta. Ja sitten ihmiset jäivät yhdessä jonnekin vesipostin kulmalle miettimään mitä tehdä. 
Hän antaa ohjeen: älä tee niin, vaan: Pysähdy. Mieti. Orientoidu. Suunnittele. PMOS. Hmm, ruotsiksi se on ehkä helpompi muistaa, koska siitä tulee STOP (stanna upp, tänk efter, orientera/organisera ja planera framåt). Sitten hän antoi sellaista vähän pitemmän tähtäimen toimintaohjelmaa: pidä itsesi fyysisesti kunnossa, treenaa vaikkapa autojen kumoamista (no ei hän sitä sanonut), juokse pitkiä matkoja että kondis on kunnossa. Opettele uusia taitoja, kuten viljelyä kaupunkioloissa ja organisoitumista. Ja opi tuntemaan naapurisi! Se on tärkeä juttu. Tutkimus ja kokemus osoittavat, että ihmiset pärjäävät paremmin kiperissä tilanteissa, jos he ryhmittyvät.

Rakennamme zombiesuojaa metsässä

Tuo viimeksi mainittu on ihan muutenkin mukavaa, tulee vähän kivempaa asuma-alueella, jos naapurit tuntevat toisensa. Ja sitä paitsi, jos sinulta puuttuu näitä hilasoluja ja hortoilet eksyksissä on ihan hyvä juttu, että ihmiset tietävät kuka olet ja osaavat osoittaa oikean suunnan kotia kohti...

Että tällaista uutta tietoutta tässä on nyt saatu tälle sunnuntaipäivälle.
Tarvitseeko sanoa, että ilmat eivät ole olleet suotuisat tehdä muuta kivaa kuin kuunnella radioa.