Ensimmäinen aamujuna. Haukottelen päivän ensimmäiseen kahvimukilliseen.
Tuskin koskaan olen matkustanut näin keveästi: pelkkä olkalaukku.
Matkalla kiinnostavaa luentoa kuuntelemaan, samalla on tilaisuus tavata pojat sekä Tukholmassa asuva ystävättäreni, jonka olen tuntenut suunnilleen yhtä kauan kuin poikani. Hyvä homma!
Eilen oli myös kaikenlaista infoa, ensin Emmabodan kunnan siirtolaistyösta päivällä ja illalla oli tapaaminen meille joilla tulee olemaan toimintaa kesän aikana Bodassa. Siis Boda glasbruk on paikan nimi, sen meille teroitti mieleen Dennis Bodan Kyläyhdistyksestä. Boda-nimisiä paikkoja on Ruotsissa monta, ja jos googlen ajo-ohjeiden mukaan lähtee ajelemaan Bodaa kohti, voi päätyä vähän vaikka minne! Paikan päällä oli myös Maja Heuer, iloinen ja osaava museonjohtaja, Ann-Christine, elintalouskehittäjä, sekä Weronica joka vastaa kunnan informatiosta ja turismista. Me Ideapankkilaiset tulemme olemaan The Glass factoryssa vetämässä putiikkia, jossa myymme paikallisesti tuotettuja elintarvikkeita! Siitäpä tulee jännittävää!
Siellä tilaisuudessa oli myös seppä, jolla kuulemma on maailman pienin kyltti pajan ovenpielessä, silti ihmiset odottelevat pajaan pääsyä kiemurtelevin jonoin. Seppä ei oikeastaan ole kovinkaan ihastunut moiseen huomioon; paja on hänen työpaikkansa, näyttelyt hän pitää muualla, kuten tänä kesänä (2015) esim Suomessa! No, hän on ystävällinen ihminen, ja päästää ihmiset katsomaan miten rautaa taotaan.
Tästä lasimuseosta, The Glass Factory, voin kertoa sellaista, että sen ympärillä ovat myrskyt riehuneet aika lailla! Monet olivat epäilevällä kannalla ja lehtien yleisöosastoille tulvi metrimäärin kirjoituksia, joissa ennusteltiin kriisejä ja katastrofeja ja kaiken muun kunnallisen toiminnan rapistumista ja raunioitumista. Näin se siis tapahtui: Lasikonserni Kosta Boda päätti myydä keräilemänsä lasiesineet, ja ehdotti Emmaboda kunnalle, että kunta ostaisi ne. Ja kunta päätti ostaa. Päätös nuijittiin läpi kunnanvaltuuston kokouksessa sosiaalidemokraattien, vasemmiston ja ympäristöpuolueen yhteispäätöksenä. Mutta ennen kuin oltiin niin pitkällä, oli asiaa pyöritelty useammassa kokouksessa, ja -kuten sanottu- apokalyptisia kuvia Emmabodan tulevaisuudesta oli maalailtu levein pensselinvedoin.
The Glass Factory on Ruotsin ainoa elämyskeskeinen lasimuseo, jossa Kostan, Åforsin ja Bodan uniikit kokoelmat ovat toiminnan perustana. Kokoelmaan sisältyy yli 30 000 uniikkia, nimekkäiden muotoilijoiden luomaa taidelasiesinettä, 1700 luvulta nykypäivään. Museo sijaitsee vanhan lasitehtaan tiloissa Boda glasbrukissa, smoolannin lasivaltakunnan sydämessä. Kun lasikonsortio Kosta Boda, syksyllä 2008, tarjosi Emmabodan kunnalle mahdollisuuden hankkia yhdistyksen mittavat lasikokoelmat, sanoi kunta kyllä. Lasikokoelmat tultaisiin myymään joka tapauksessa, ja vaarana oli, että kokoelmat olisivat hajonneet ja lasiesineet päätyneet yksittäisten keräilijöiden koteihin Ruotsissa ja ulkomailla. Se olisi myös merkinnyt, että tärkeä osa ruotsalaista muotoilu- ja teollisuushistoriaa, olisi ollut vaarassa heikentyä. Kuten myös tärkeä osa kunnan ja alueen identiteettiä.
Taidanpa ottaa vähän lisää kahvia.
Hyvää päivänjatkoa!
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar